Olen niin sekaisin. Kumpa aikaa saisi taaksepäin ja kaikkea tätä ei olisi koskaan tapahtunut. Miksi edes vaivaudun.. Yritän kaikkeni.. Mikään ei koskaan riitä.. Olenko onnellinen? Ehkä.. Mutta jaksanko kuunnella kun minua taas sorjitaan? En. Ihmiset luulevat että tietävät parisuhteestani kaiken. VÄÄRIN. Ette tiedä. Ette tiedä todellakaan kaikkea. Ette rakkaudestani ette suhteestani. Ette voi sanoa noita sanoja "Tuo ei ole oikeaa rakkautta". En halua kuulla tuota paskaa. Ja nyt poikaystävänikin on minulle vihainen.. En minä suunnitellut ihastuvani hänen ystäväänsä.. Yritin väkisin unohtaa hänet.. Mutta turhaan.. Siellä hän on.. Ja kun viimein kerroin poikaystävälleni.. Hän suuttui.. Yritin todella.
Viimein kaikki taas katosi. Riitelin jälleen ihmisen kanssa joka tekee minut onnelliseksi. Miksi edes ihastuin siihen toiseen? Miksi edes kerroin siitä.. Olisi pitänyt olla hiljaa ja miettiä. Kärsiä yksin. Niin kuin aina ennenkin. En tiedä mitä tehdä.
Olen rikki. Paskana. Yksinäinen. Ja silti; Rakastan sinua, rakkaani. Olet minulle kaikki kaikessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti