En tiedä mikä minua vaivaa. Välillä olen onnellinen sitten taas tulee niin käytetty ja kusetettu olo. Onkohan mun elämällä oikeasti suuntaa vai ajattelenko vain kaiken niin että mun elämä on LOISTAVAA?
Uskon ettei päässäni oikeasti ole yhtään järkevää ajatusta tällä hetkellä. Kaikki ahdistaa. Yritin käydä kaupassakin tänään yksin. Melkein puolessa välissä matkaa palasin takaisin. En pystynyt. En vaikka allani oli polkupyörä ja matka olisi siis taittunut todella nopeasti. Eli en ole kunnossa.
Miksi leikit mun kanssa? Jos rakastaisit, jos välittäisit.. Olisit jo täällä. Et toisen naisen luona. Miksi edes ajattelen että kaikki menisi vielä hyvin.. Mistä minä tiedän? Miksi väität minulle rakastavasi minua ja silti leikit kotia hänen kanssaan? Miksi teet näin? Välitätkö muiden tunteista? Vai yritätkö pelastaa vain oman nahkasi? Minusta et saa lelua itsellesi! Olen jo tarpeeksi täynnä arpia ja parantumattomia haavoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti