Kun vain toivoo jotain oikein kovasti, se toteutuu. Ehkäpä vielä joskus ainakin. Kun menettää rakastettunsa, ajattelee heti että voi kunpa saisin hänet takaisin. Mutta kun nyt näin jälkeenpäin ajattelee, miksi haluaisi takaisin sellaisen joka on rikkonut sinun sydämesi ja särkenyt unelmanne? Aivan. Asiaa täytyy ehkä aina katsoa juuri eri kulmista ja miettiä tarkemmin kannattaako oikeasti elää aina pelkän tunteen voimalla.
Paikkani menivät tunnottomaksi ja päässäni ei ollut ajatuksen ajatusta. Tyhjää vain. Ehkä joku päivä pystyn olemaan ihan normaalisti. Nyt vain haluaisi kokoajan päätä enemmän sekaisin ja pimennyksiin. Unohtaa kaikki tärkeä ja elää omanlaista elämää. Ehkä vielä joskus voin ajatella rakastuvani johonkin toiseen ja elää taas onnellisesti jonkun toisen rinnalla. Tällä hetkellä se vaan ei kiinnosta. Enkä halua, yök.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti