On aikoja jolloin en vain jaksaisi ollenkaan. Kun vihdoin kaikki alkaa mennä hyvin niin romahdan taas. Itken tuntikausia ja ajattelen vain kaikista pahinta. Milloin tästä pääsee eroon? 

Jokainen ihminen jonka olen päästänyt lähelleni on satuttanut ja loppujen lopuksi kävellyt pois elämästäni. 

En jaksa enää pelätä.. En halua enää pelätä.. Se väsyttää ja vie kaikki voimat. Miksi en voisi elää normaalisti? Miksi en voisi vain.. olla pelkäämättä? 

En tiedä mitä minun pitäisi tehdä.

Halusin vain että näytät tunteesi. Etkä tajua mitä teet minulle? Kulutat minua päivästä toiseen. Väität että rakastat ja sitten kohtelet kuin kiloa paskaa. 

En tiedä mitä tehdä.. En vain tiedä. Yritän näyttää sulle miten paha olo mulla on. Ja et vain huomaa sitä. Jatkat vain mun huonoa kohtelua. Sanot ettet jaksa. No kuule en minäkään!

Suutut joka asiasta. Miten oletat sitten että pystyn puhumaan sinulle kaikesta mikä minua kaihertaa? 

Oot asia mitä rakastan yli kaiken mun elämässä. En tiedä mitään parempaa. Mutta sun pitäisi alkaa vihdoin ja viimein näkemään se että suaki tarvitaan tähän suhteeseen. SUA ja sun rakkauden osoituksia.

Mitä merkitystä sanoilla on jos niille ei anna vastinetta? Oletatko oikeasti että uskon että rakastat minua jos et näytä sitä millään tavalla? 

Haluan olla sun kanssa. Vain ja ainoastaan sun kanssa. Mun elämällä ei ole merkitystä ilman sua. Mutta toivon todella.. niin toivon että tekisit jotain edes tän suhteen eteen. Pelkään nimittäin menettäväni sut kokoajan. 

Olen rikki ja väsynyt ja poikki.. Tuntuu että menetän sut aivan sama mitä teen. Aivan sama mitä sanon. Tuntuu että millään ei vaan oo mitään merkitystä. 

On niin vaikea löytää ihmisiä jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.. 

Jotenkin onnistun aina sotkemaan kaikki asiat. 

2 asiaa jonka jokaisen mun ystävän PITÄISI tietää;

1. En halua koskaan olla ulkopuolinen

2. Mua ei koskaan saa jättää yksin.

Silti tunnen aina olevani yksin. Joka tapauksessa en tiedä haluanko edes ihmisiä elämääni välillä. Koska en ole kenenkään ystävyyden arvoinen. En ole täydellinen ystävä. En ole mitenkään pitkäpinnainen ja olen todella herkkä.

...

Hän haluaa että kerron hänelle asioita enemmän. Ja kun kerron. Hän suuttuu. MIKSI SIIS EN KERTONUT SINULLE AIEMMIN MITÄÄN? 

Teen aina jotain väärin. Miksi edes elän.. Miksi edes jaksan olla täällä koska kaikki mitä teen on väärin.. Kaikki. 

En jaksa enää kauaa. Ja ilman sinua, rakkaani, en jaksa ollenkaan. Olen niin väsynyt ja täynnä tätä kaikkea paskaa. Ok? En vain jaksa. 

I feel so empty.

Postaan tuon kuvan uudestaan ja uudestaan, koska ajattelen JUURI noin. 

Tarvitsen sinua, enemmän kuin sinä minua..

I don't know that to feel

Olen niin sekaisin. Kumpa aikaa saisi taaksepäin ja kaikkea tätä ei olisi koskaan tapahtunut. Miksi edes vaivaudun.. Yritän kaikkeni.. Mikään ei koskaan riitä.. Olenko onnellinen? Ehkä.. Mutta jaksanko kuunnella kun minua taas sorjitaan? En. Ihmiset luulevat että tietävät parisuhteestani kaiken. VÄÄRIN. Ette tiedä. Ette tiedä todellakaan kaikkea. Ette rakkaudestani ette suhteestani. Ette voi sanoa noita sanoja "Tuo ei ole oikeaa rakkautta". En halua kuulla tuota paskaa. Ja nyt poikaystävänikin on minulle vihainen.. En minä suunnitellut ihastuvani hänen ystäväänsä.. Yritin väkisin unohtaa hänet.. Mutta turhaan.. Siellä hän on.. Ja kun viimein kerroin poikaystävälleni.. Hän suuttui.. Yritin todella.

Viimein kaikki taas katosi. Riitelin jälleen ihmisen kanssa joka tekee minut onnelliseksi. Miksi edes ihastuin siihen toiseen? Miksi edes kerroin siitä.. Olisi pitänyt olla hiljaa ja miettiä. Kärsiä yksin. Niin kuin aina ennenkin. En tiedä mitä tehdä. 

Olen rikki. Paskana. Yksinäinen. Ja silti; Rakastan sinua, rakkaani. Olet minulle kaikki kaikessa.

Kuvat kertovat varmasti kaiken mitä haluan sanoa juuri nyt; 

Sometimes you just have to hold your head up high, blink away the tears, and say "I'm fine"

I always get what I want?

Joskus ihminen tarvitsee toista lähelleen. Mutta kuinka lähelle? Uskallatko päästää ihmisen joka on kerran jo särkenyt sinut, niin lähelle että voisit särkyä uudelleen? 

Miksi elämän ylipäätään täytyy olla täynnä valintoja? Ja mikä loppujen lopuksi on se oikea valinta? Mitä jos elämässä tekee väärän valinnan? Joutuuko taas sinne samaan paikkaan missä on jo muutaman vuoden elänyt. Yksin pimeässä. 

Ja entä jos valinta on niin väärä että ihmiset katoavat ympäriltäsi? Miksi haluaisin menettää kaikki läheiseni? Mutta tässäkin tullaan lopulta siihen, että elämässä ystävät ovat kuin katsojia, jotka joko jäävät elämääsi ja ovat tukena jokaisessa asiassa. Ja jos ihminen lähtee elämästäsi, ehkä hänen ei ollut tarkotuskaan olla elämässäsi. 

Miksi kaiken on oltava niin vaikeaa? 

Ja haluan taas lisätä tämän giffin, koska se kertoo aika paljon; 

hei taas !

Siinä tarpeeksi tunnelmia näin joulukuulta..

Ja muuten hyvät myöhästyneet joulut kaikille ja onnellista tulevaa uutta vuotta! Toivotaan että siitä tulee parempi.